Prahlāda Mahārāja rukoilee Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta: Tasmād ahaṁ vigata-viklava īśvarasya mahi gṛṇāmi
Mahi. Mahi tarkoittaa loistelias. Hänen loisteliaat toimensa. Eivätkö Hänen toimensa olekin loisteliaat? Jos nykyaikainen tiedemies rakentaa avaruusraketin, ja mainostamme lehdessä ”Mahtava avaruusraketti. Se kykenee lentämään kauas avaruuteen…” Ja Jumaluuden Ylin Persoonallisuus ei ole luonut pelkästään lapsellista avaruusrakettia, vaan miljoonia ja triljoonia planeettoja, jotka lentävät avaruudessa. Eikö se ole loisteliasta?
Mutta roistot sanovat jagat mithyā: ”Tämä maailma on harhaa.”
Miksi se on harhaa? Niin paljon ajatusta menee tämän maailman rakentamiseen, ja se on muka harhaa? Kuvitellaan, että koristelet kotisi hienosti ja kutsut ystäväsi kylään, ja hän sanoo, ”Kaikki tämä on harhaa”, eikö se halvenna tai loukkaa sinua? Koristelet kotisi niin hienosti, valmistat hyviä ruokia, ja hän sanoo ”Tämä on harhaa”. Miksi? Se tarkoittaa, että hänellä ei ole arvostusta. Hän on lattea, hän on hengetön, hän on roisto.
Joten sen vuoksi bhaktat, he arvostavat, ”Oi Jumala, Oi Kṛṣṇa, kuinka ihana Sinä olet. Kuinka hienosti Sinä olet luonut nämä puut, nämä kukat, taivaan, planeetat, auringon, kuun.”
Ja he tulevat häkeltyneiksi onnesta: ”Voi, minun Jumalani on niin mahtava.” Ja roisto sanoo sen olevan harhaa. Näetkö, miten suurta roistomaisuutta? Harhaa. Onko se harhaa? Jos tahdot rakentaa yhdenkin rakennuksen, sinun täytyy työskennellä ankarasti koko elämäsi, ja jos minä sanon ”Se on harhaa”, kuinka loukkaantuneeksi tuletkaan. Joten he eivät tiedä, heillä ei ole käsitystäkään siitä mikä on Jumala.
Prahlāda Mahārāja sanoo, īśvarasya mahi gṛṇāmi: ”Minä ylistän Herraa.” ”
Voi, sinä olet lapsi, hyvä herra. Olet viisi-vuotias. Kuinka voisit ylistää?” Yathā manīṣam! ”Ei sen väliä, vaikka olenkin lapsi! Ilmaisen tunteeni sillä mitä minulla on, ’Oi Jumala, Oi Herra, voi, Olet niin mahtava.’” Se riittää. Miten voisit ymmärtää Hänen loisteliaisuuttaan? Se ei ole mahdollista. Hän on rajaton. Mutta rajallisuudestasi huolimatta, jos ilmaiset tunteikkaasti, ”Minun Jumalani, Minun Herrani”, se hyväksytään. Se hyväksytään. Joten Caitanya Mahāprabhu sen vuoksi opettaa meille miten rukoilla. Tämä rukous on:
na dhanaṁ na janaṁ na sundarīṁ
kavitāṁ vā jagad-īśa kāmaye
mama janmani janmanīśvare
bhavatād bhaktir ahaitukī tvayi
(Cc. Antya 20.29, Śikṣāṣṭaka 4)
Jokainen rukoilee Jumalalta jotakin etuutta
Sekin on hyvä. Jos rukoilet Jumalalta, ”Anna minulle vähän rahaa” tai ”Anna minulle helpotusta”, ”Anna minulle hieno talo, hyvä vaimo, hyvää ruokaa”, on sekin hyvä. Mutta ei niin hyvä, kuin joku joka rukoilee, ”En tahdo yhtään rahaa. En tahdo seuraajia. En tahdo hyvää ja kaunista vaimoa.” ”Mitä sitten tahdot?” ”Tahdon palvella Sinua. Siinä kaikki.”
Päätä rukouksesi. Tämä on paras rukous. ”Olet niin hyvä, olet niin ystävällinen, olet niin mahtava, että tahdon päästä Sinun palvelukseesi. Palvellessani näitä roistoja he eivät ole tyytyväisiä, enkä minä ole tyytyväinen. Nyt olen tullut Sinun luoksesi. Pyydän, ota minut palvelukseesi.” Tämä on lopullinen rukous.