Eräänä päivänä Jumaluuden Ylin Persoonallisuus näyttäytyi Malatille hyvin erityisellä tavalla.
Malati devi dasi: ”Olin mennyt San Franciscon satamassa sijaitsevaan tuontiliikkeeseen, joiden valikoimissa oli kaikenlaista eksoottista. Siihen aikaan olimme niin nuoria ja naiiveja, että mikä tahansa mikä tuli Intiasta, tuntui meille pyhältä ja ihmeelliseltä. Olin juuri kävelemässä kassojen ohi, kun näin vilaukselta tynnyrin täynnä pieniä hahmoja. Menin tarkemmin katsomaan, koska ne vaikuttivat niin mielenkiintoisia. Poimin yhden käsiini, ja sen pohjalla oli tuo taianomainen tarra ´Made in India´, joten ilahduin välittömästi. Nuo suuret silmät kiehtoivat minua, joten otin sen kotiini ja laitoin sen esille hyllylle.”
Bhaktat näyttävät hahmon Prabhupadalle
Myöhemmin Mukunda ja Syamasundara huomasivat tämän hyllyllä nököttävän kolmen tuuman mittaisen hahmon, ja sen suurista pyöreistä silmistä, iloisesta hymystä ja värikkäistä koristeluista kiehtoutuneina veivät sen Swamijille. Välittömästi Prabhupada nousi istuimeltaan ja osoitti kunnioittavat kumarruksensa tälle pienelle hahmolle. Pojat olivat hämmästyneitä. ”Mistä saitte tämän? Kuka on tuonut?” Prabhupada kysyi ihmeissään. ”Malati”, he vastasivat. ”Tuokaa hänet.”
He kiiruhtivat Malatin luo, ja sanoivat, että Swamiji haluaa nähdä sinut heti. ”Onko näitä lisää?”, Prabhupada kysyi sillä sekunnilla, kun Malati astui huoneeseen. ”No siis kyllä, tosi paljon”, hän vastasi, muistaen kokonaisen tynnyrillisen täynnä pieniä hahmoja. ”Ei, tarkoitan, että onko näitä erilaisia?” Prabhupada nostaa ylös kaksi sormea, ”Kaksi, kaksi”. ”Kyllä”, Malati vastaa hämmentyneenä.
Prabhupada kertoo kuka hahmo on
Prabhupada kääntyy Syamasundaran puoleen, ”Osaatko veistää?” samalla osoittaen pientä patsasta pöydällä. Syamasundara vahvistaa osaavansa veistää. Itseasiassa hän on puunveistäjä. Sitten Prabhupada kertoo, että pöydällä oleva patsas on Herra Jagannatha, maailmankaikkeuden Herra, Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Prabhupada kertoo myös, kuinka Jagannatha Purissa vietetään vuotuisesti Ratha-yatra festivaalia. Malati palaa kauppaan hakemaan kaksi puuttuvaa hahmoa.
Prabhupada oli halunnut opettaa bhaktoille alttarihahmojen (deityjen) palvontaa, ja nyt omin keinoin Herra Jagannatha ilmestyi edesauttaakseen tämän tapahtumista. Herra Jagannathan omatoiminen ilmestyminen oli epäilemättä hyvä enne. Prabhupada oli matkannut läntiseen maailmaan tutustuttaakseen kaikki Herra Caitanyan sankirtan-liikkeeseen, ja nyt juuri ne nimenomaiset alttarihahmot joita Herra Caitanya Itse palvoi kaksikymmentäneljä vuotta Jagannatha Purissa ovat ilmestyneet tällä merkityksellisellä tavalla.
Malati devi dasi: ”Prabhupada kertoi meille tarinan puusta, joka kellui merten päällä (josta ensimmäinen Jagannatha-deity veistettiin), joten Syamasundara sai ajatuksen mennä etsimään sopivaa puutavaraa sataman kierrätyskeskuksesta, jonka rannalle monet tukit lainehtivat meren kuljettamina. Siellä kävi hassusti, kun näimme paikan omistajan, ja kerroimme mitä etsimme, hän sanoi ”Katselkaa vaan ympärillenne”. Löysimme sitten kauniin jättiläispunapuun, jonka lastasimme vanhan lava-automme kyytiin, ja kun etsimme miestä maksaaksemme puusta, häntä ei löytynyt mistään, joten lopulta vain ajoimme pois puun kanssa.
Näin alkoi Herra Jagannathan leikit San Franciscossa
Jostain syystä hän valitsi hyvin epätodennäköisen henkilön – minut – jolle näyttäytyä, ja tulla Srila Prabhupadan näkemäksi. Srila Prabhupadan ohjauksen alaisuudessa Jagannatha ilmestyi lopulta maailmalle huomattavasti suuremmin.
Koskettava loppukaneetti Prabhupadan kärsivällisyydestä
Syamasundara alkaa työstämään puusta kolmea hahmoa asunnollamme. Hän ei ole vielä lopettanut tupakointia, ja toisinaan savuttelee veistäessään. Kun Prabupada eräänä päivänä tulee tarkastuskäynnille, hän huomaa Herra Jagannathan päällä tupakka-askin. Prabhupada kehuu Syamasundaraa siitä, kuinka hyvin työ edistyy, mainitsematta mitään tupakoista. Lyhyen visiittinsä lopussa Malati saattaa Prabhupadan ulko-ovelle, ja Prabhupada osoittaa tupakka-askia ja hiljaisesti mainitsee, ”Noin pieni asia, joka erottaa meidät Krishnasta.”