Yhtenä yönä Srila Prabhupada näki eloisan unen, saman unen jonka hän oli nähnyt jo monta kertaa aikaisemminkin, kun hän vielä eli perheensä luona.
Unessa Prabhupadan henkinen opettaja Srila Bhaktisiddhanta Sarasvati ilmestyi ja pyysi Srila Prabhupadaa siirtymään sannyasaan, kieltäymyksen elämänvaiheeseen.
Srila Prabhupada lähestyi erästä oppiveljeään ja pyysi tältä lupaa ja siunauksia sannyasaan. Prabhupada kirjoitti Tirtha Maharajalle kirjeen, jossa hän tiedusteli sannyasasta ja kertoi kuinka hänelle itselleen tärkeintä on kirjojen painaminen ja länteen matkaaminen näiden oppien levittämiseksi. Prabhupada oli valmis lähtemään Länteen heti, ja hän toivoi että Tirtha Maharajan Bhakti-keskus voisi sponsoroida häntä tuolle matkalle, mutta ikävä kyllä heillä oli muita prioriteetteja, eivätkä he kannustaneet Srila Prabhupadaa ottamaan sannyasaa ja lähtemään Länteen saarnaamaan.
Seuraavaksi Srila Prabhupada kääntyi Kesava Maharajan puoleen, joka kehotti Prabhupadaa ottamaan sannyasan välittömästi.
Syyskuisena aamuna vuonna 1959 pienessä temppelihuoneessa joukko bhaktoja istui Radha-Krishnan ja Herra Chaitanyan alttarihahmojen edessä yhdessä Srila Prabhupadan ja Kesava Maharajan kanssa. Mukana oli myös 96-vuotias Sanatana, joka saisi myös sannyasa-kasteen. Kasteseremonian jälkeen Kesava Maharaja pyysi Srila Prabhupadaa puhumaan. Sen jälkeen he saivat sannyasa-dandat, perinteiset korkeat bambu-sauvat, jotka on peitetly sahraminvärisellä vaatteella. Srila Prabhupada sai nimen Bhaktivedanta Swami Maharaja.
Seremonian jälkeen kaksi uutta sannyasia poseerasivat valokuvassa yhdessä sannyasa-gurunsa kanssa, joka istui tuolissa. Srila Prabhupada kuitenkin tiesi, ettei sannyasiksi ryhtyminen tarkoittanut pelkästään perhe-elämästä ja sen mukavuuksista luopumista.
Valkoisista vaatteista sahramin värisiin, Abhay Babusta Bhaktivedanta Swami Maharajaksi – näillä asioilla oli syvempi tarkoitus, ne antoivat vapauden ja valtuuden omistautua peruuttamattomasti Krishnan viestin viemiselle.
Nyt oli vain ajan kysymys, milloin Bhaktivedanta Swami pääsisi lähtemään matkalle Länteen, aivan kuten Bhaktisiddhanta Sarasvati oli pyytänyt.