Yogeshvara: Pradyumna ja minä menimme Unescoon saadaksemme Srila Prabhupadan kirjat tuohon maailmanperintösäätiön kirjallisuuden edustuskirjastoon. Se tarkoittaisi sitä, että kirjan sisäsivuille painettaisiin Unescon sinetti, ja tietty määrä kirjoja myytäisiin kirjastoihin kautta maailman.
Unescon toimiston mies oli ystävällinen, ja vastalahjaksi Srila Prabhupadan kirjakokoelmasta hän antoi Chandidasan ja Vidyapatin runokirjan.
Kun palasimme temppelille jossa Srila Prabhupada sillä hetkellä majoittui, annoin kirjan hänelle ja poistuin huoneesta. Ehkä noin tuntia myöhemmin kuulin kun Srila Prabhupada kutsui minua, ja juoksin sisään. ”Mistä sait tämän kirjan?”
Selitin. Hän sanoi, ”Nämä runoilijat olivat Caitanya Mahaprabhun aikalaisia, ja he kirjoittivat hyvin edistyneelle bhaktaryhmälle, paramahamsoille. Kuuntele tätä Chandidasan runoa:
’Tylyys kotona koskee kuin palohaava. Kauanko kestän olla tyttö toisen hallussa? Rakkaudenkipeys on ollut sairauteni, ja nyt sen parannus tappaa minua.’”
Prabhupada selitti, ”Eli tuo parannus on Krishna, ja tässä avioitunut nainen puhuu rakkaudestaan Krishnaan. Me tuomitsemme luvattoman sukupuolielmän. Jos julkaisisimme tällaista runoutta, ihmiset pitäisivät meitä tekopyhinä. Meidän on oltava hyvin varovaisia.”
Sitten hän kertoi tarinan, kuinka hänen henkinen opettajansa Srila Bhaktisiddhanta Thakura kerran halusi julkaista Chandidasan samankaltaisen runokirjan, ja meni isänsä Srila Bhaktivinoda Thakuran luo pyytämään lupaa.
Bhaktivinoda Thakura vastasi, ”Ei, en voi sallia sinun tekevän niin. Kukaan ei ymmärtäisi.” Srila Bhaktisiddhanta palasi isänsä luo ja kysyi uudestaan, ”Enkö voisi julkaista näitä runoja?” Srila Bhaktivinoda Thakura jälleen kieltäytyi antamasta lupaa. Kolmannella kerralla kun Srila Bhaktisiddhanta palasi isänsä luo rukoillen, ”Ystävällisesti salli minun julkaista nämä runot!”
”Selvä!” Srila Bhaktivinoda Thakura vastasi, ”Voit julkaista yhden kopion itsellesi.”
Srila Prabhupada katsoi minuun ja sanoi, ”Missä ovat nuo ylevät sielut, jotka voivat nykyisin ymmärtää näin edistynyttä runoutta?” Vastasin, ”Olet vain sinä, Srila Prabhupada.”
Hän sivuutti minut sanoen, ”Enpä taida olla niin ylevä.”
Lähde: Prabhupada Memories, DVD 18, Siddhanta Dasa