Mitä on rakkaus gurua kohtaan?

Srutakirti: Tuona päivänä Srila Prabhupadan kävellessä terminaaliin lentokentällä oli läsnä useita satoja bhaktoja. He olivat täysin piittaamattomia kaikesta ja kaikista ympärillään, paitsi heidän loistavasta henkisestä opettajastaan. En ole pätevä puhumaan oppiveljieni ja -siskojeni tuntemuksista, sillä en ole itse ollut koskaan tarpeeksi onnekas tunteakseni vastaavaa vahvaa rakkautta Srila Prabhupadaa kohtaan.

Kaikille lentokentällä olijoille oli ilmiselvää, että bhaktat kokivat yliaistillista nautintoa

Srila Prabhupadan ja hänen oppilaidensa välistä rakkaudellista vuorovaikutusta oli helpointa todistaa ”lentokenttä-lilan” muodossa. Useiden minuttien ajan vaikutti, ettei kenenkään jalat koskettaneet lattiaa. Hurmiolliset kyyneleet vyöryivät kaikilta vuolaasti, paitsi yhdeltä langenneelta sielulta – minulta.

Saavuimme New Dwarakaan ja astuimme Srila Prabhupadan huoneistoon noin keskipäivällä

Valmistauduin välittömästi antamaan hänelle hieronnan. Hieronnan aikana mieleni oli hyvin häiriintynyt. En kyennyt vapauttamaan itseäni sen ajatuksen tuskasta, että kaikilla oli niin paljon rakkautta guruaan kohtaan – paitsi minulla. Olin petturi, petkuttaja. Sain lopulta kerättyä rohkeutta ja puhuin, kun hieroin Srila Prabhupadan selkää. Tällöin minun ei tarvinnut puhua hänelle kasvokkain. ”Srila Prabhupada,” sanoin, ”Kaikilla oppilaillasi on niin paljon rakkautta sinua kohtaan. Se saa minut tuntemaan itseni huonoksi. Minulta puuttuu tämä voimakas rakkaus. Kun olen kanssasi lentokentällä, näen kaikkien tanssivan, laulavan ja itkevän. Saan olla niin paljon seurassasi, ja siltikään en tunne ylitsevuotavaa rakkautta kuten he.”

Toivoin että hän sanoisi jotain helpottaakseen mieltäni

Hän pysyi vaiti. Riepotellun oloisena lopetin hieronnan ja palasin huoneeseeni viimeistelemään hänen lounaan. Kun Srila Prabhupada oli lausunut gayatri-mantran, kutsui hän minut huoneeseensa. Sisään astuessani osoitin kunnioittavat kumarrukseni ja katsoin ylös vallan huolestuneena, sillä hänellä oli kasvoillaan niin vakava ilme.

”Joten pidätkö palvelemisestani?” hän kysyi.

”Oi kyllä vaan, Prabhupada”, vastasin, ”Pidän palvelemisestasi hyvin paljon.”

”Se on sitten rakkautta.”, hän selitti. ”Jokainen voi tehdä niin monia asioita… laulaa, tanssia, hyppiä ylös alas. Mutta sinä oikeasti teet jotain. Eikö se ole rakkautta?”

”Arvelisin niin, Srila Prabhupada,” vastasin.

”Joten tee vain palveluksesi,” hän jatkoi. ”Siinä kaikki mitä tarvitaan. Sitä tarkoittaa rakkaus: palvella.”

 

 – Srutakirti Dasa kirjassaan What is the Difficulty?