Eläkää ikuisesti Krishnaa palvelemalla

“En voi enää puhua, tunnen oloni heikoksi. Minun oli tarkoitus mennä moniin paikkoihin, kuten Chandigarhiin, mutta peruin ohjelmat, koska terveyteni heikkenee rajusti. Joten halusin tulla Vrindavanaan. Jos kuolema tulee, niin tulkoon se täällä. Ei ole enää mitään sanottavaa. Mitä tahansa minulla on ollut sanottavaa, olen sanonut sen kirjoissani. Nyt yrittäkää ymmärtää ja jatkakaa ponnistelujanne.

Sillä, olenko läsnä vai en, ei ole väliä. Krishna elää ikuisesti, samoin myös elävät olennot elävät ikuisesti. Kirtiryasya sa jivah: ’Joka on palvellut Herraa, elää ikuisesti.’

Joten teitä on opetettu palvelemaan Krishnaa, ja Krishnan kanssa elämme ikuisesti. Elämämme on ikuinen. Na hanyate hanyamane sarire. Kehon väliaikainen katoaminen ei haittaa. Kehon kuuluu kadota. Tatha dehantara-praptih. Joten eläkää ikuisesti Krishnaa palvelemalla. Kiitos oikein paljon.”

Tässä vaiheessa suurin osa bhaktoista itkivät. Minuun ymmärrys siitä, että Srila Prabhupada oli oikeasti fyysisesti jättämässä meitä, ei ollut vielä iskenyt.

Srila Prabhupada pyysi meitä keskustelemaan keskenämme ja puhumaan ISKCON:n tulevaisuudesta. Filosofisesti ymmärsimme, että Prabhupada eläisi kanssamme kirjoissaan jne., mutta tulisimme ikävöimään hänen fyysistä läsnäoloaan ja ohjaustaan.

Viimeinen asia minkä Srila Prabhupada sanoi ennen kuin hän jätti kehonsa marraskuun 14. päivä vuonna 1977 oli: ”Antakaa prasadaa kaikille bhaktoille.” Sitten hän lausui Hare Krishna, ja palasi takaisin Jumaluuteen.

Tästä näemme Srila Prabhupadan valtaisan myötätunnon. Vaikka hän oli kivuliaasti jättämässä kehoaan, niin etummaisena hänen mielessään oli Krishnan ja Hänen bhaktojensa hyvinvointi.

Kaikki kunnia hänen jumalaiselle armolleen, pelottomalle kenraalillemme, ikuiselle hyväntoivojallemme.

Srila Prabhupada ki jaya!

 

-Gauridasa Pandita Dasa